Sivut

maanantai 11. joulukuuta 2017

Mysteerillä mennään

Aika menee sukkelaan mysteerin kanssa. Blokkimäärät ovat huikeita, alaleuka putosi rinnuksille, kun toisen vihjeen hanhimäärä selvisi, 200! Mutta kun on leikkiin ryhdytty, ei muuta kuin kone surisemaan. Hommaa helpotti ja kangasta säästi Flying Geese viivain, mutta oli niissä silti  leikkaamista.  Vähän pitää vielä siistiä. mutta siinä ne nyt on, 200 hanhea. Ikinä ennen tehnyt näin paljon.


Ehdin pakata hanhet jatkokäsittelyä odottamaan, kun seuraava vihje jo tupsahti julki.


Blokkien määrä ei suinkaan vähentynyt, 240, mitä lienevät nimeltään.


Tällä hetkellä viidesosa tehty, eiköhän ne loputkin synny ennen perjantaita, jolloin on seuraava vihje tulossa. PeeKaan Paula lohdutti, että tämän kolmaannen vihjeen jälkeen peitosta on jo 44 % valmiina. Sehän on jo melkein puolet!
Mikähän juttu siinä on, että tämä mysteeri ajoittuu suurelta osaltaan juuri joulun alle?

tiistai 28. marraskuuta 2017

On Ringo Lake

Retkahdin totaalisesti, kun PeeKaan Paula ilmoitti aiemmin syksyllä uudesta mysteeripeitosta. Ihailin Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä edellisen vuoden mysteerejä, ja kun etänä oli mahdollista lähteä mukaan, tällaista yllytyshullua ei kauaa tarvitse houkutella. Mysteerityön ompeleminen perustuu Bonnie Hunterin suunnittelemiin blokkeihin, jotka viimeisissä ohjeissa kootaan sitten peitoksi, kokonaisuus pysyy mysteerinä siihen asti.. Blokkiohjeet löytyvät Bonnien blogista Quiltville.

 

 Kauniista maisemakuvasta (On Ringo Lake) poimitut värit paljastettiin joitakin viikkoja sitten. Omaa väripalettiani esittelin jo aikaisemmin, tässä vielä kertauksena. Vähän on tullut lisää sävyjä ja kuoseja, ja neutraalit tästä kuvasta puuttuvat kokonaan.


Ensimmäiset blokkiohjeet julkaistiin viime perjantaina. Oma kunto vähän jarrutti aloittamista, mutta sitten kun vauhtiin pääsin, on jopa pitänyt vähän jarrutella. Nyt on pieniä ysiblokkeja - ja aika paljon. 


Ohjaimella varustettu tilkkutyöjalka nopeuttaa tarkan saumavaran aikaansaamista. Noloa tunnustaa, mutta unohdan välillä omistavani kyseisen apuvälineen. Ompelen paljon ihan perustilkkutyöjalalla, koska sillä voi tehdä leveämpääkin saumavaraa, mitä tällä ei voi, koska ohjainlevy uppoaa pistolevyn aukkoon. Kangas ei pääse karkaamaan liikaa oikealle.
 Ompelin ensin yhden blokin valmiiksi asti nähdäkseni, miten hyvin mitat pitävät - ja pitivät niin hyvin, eli ei ollut mitään syytä jättää paininjalkaa laatikkoon.


Viimeisin härpäkehankintani, lenpinimeltään Kimmo (Gizmo) pääsi käyttöön. On kyllä todella näppärä vekotin. En hoksannut kellottaa, miten nopeasti katkoin ketjuun ommellut reilu 50 blokkia, mutta nopeasti se kävi. Se oli yksi huiskaus vain. 

Vähän jätin viimeistelyjä huomiselle, ja sitten ei muuta kuin seuraavia ohjeita odottamaan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pikkutöitä

Olosuhteiden pakosta minulle on järjestynyt enemmän aikaa ompeluun kuin monena syksynä. Olosuhteista johtuen en kuitenkaan ole jaksanut paneutua kovin isoihin koitoksiin, ja päätinkin tehdä pari pikkutyötä alta pois ja lyhentää ommeltavien listaa edes vähän.

Työkaveri toivoi työkännykälleen pussukkaa, jossa olisi samanlainen haka taustalla kuin hänen nykyisessä pussukassaan. Samoin toiveissa oli pieni tasku aterialipukkeita varten. Käytin hänellä näytillä yhden aikaisemmin tekemäni lähinnä mallia testatakseni, ja kun se kelpasi, ei muuta kuin leikkuriin kiinni.


Ihan yksinkertaisia puolentoista tuuman kaitaleita, välillä vaakaraitoina. Tällä mallilla on helppo tehdä pienempiäkin pussukoita, koska sivusaumat ommellaan päältä, ei tarvitse tuskailla kääntämisen kanssa.


Taustapuolelle kiinnitin tilaajan toivoman karbiinihaan. Tilaaja toivoi joko sinistä tai punaista pussukkaa, väri ratkesi sillä, että varastoistani löytyi sininen haka.


 Pienen taskun tein läpän alle niin, että taskun aukko on ihan yläreunassa. Taskun suuta ei kuvassa erota, mutta tikkaus tarranauhan ympärillä kertoo taskun paikan ja koon. En ole aikaisemmin taskua tehnyt, ja sen kanssa meinasikin tulla tänkapå!
Minulla on aika selvä kaava, minkä mukaan pussukkaa ommellaan, esim. missä vaiheessa kiinnitetään kumpikin tarranauhan pätkä, ettei niiden tikkaukset näy päällipuolelle. Nyt sitten huomasinkin, että jos ompelen läpän alla olevan tarran koneella, niin samalla ompelenkin taskun umpeen. En ollut halukas purkutöihin, ja niin kiinnitin tarran ensin liimalla ja sitten ompelin sen vielä kahteen kertaan käsin kiinni. Eiköhän se siinä kestä.


Tämä pussukka kerkesi maailmalle ilman kuvausta, sain sitten paluupostissa siitä kuvan. Tein sen ystäväni sähköiselle lukulaitteelle (kun olin ensin yllyttänyt hänet ostamaan sellaisen). Pussukka on tehty kolmioista, joista ompelin hänelle reilu kolme vuotta sitten kassin, Pussukka on yläreunasta auki, lukulaite pysyy makuupussissaan tarrakiinnitteisellä läpällä. Koko on 13 x 18 cm, välissä tukena Eurokankaan kovikehuopa.

Ensin ajattelin, että en viitsi näistä pikkujutuista edes blogata. Mutta bloggasinpa kumminkin. Harmittaa välillä tosi kovaa, kun blogit sammuvat eikä uusia juuri tule. Moni aikaisemmin seuraamani bloggaaja on siirtynyt melkein kokonaan Instagramiin tai muihin somemedioihin. Välillä vaikuttaa sille, että kirjoittamisen asema viestinnässä on katoamassa (toivottavasti ei kokonaan ainakaan minun elinaikanani!), viestitellään kuvilla ja hymiöillä. Paluuta muinaisiin egyptiläisiin hieroglyfeihin? Minä yritän pitää toistaiseksi pintani ja kirjoitan täällä edelleen.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kettujen yö

Kettupeitto tikattu, nimetty ja valmis! Nimekseen se sai Kettujen yö, ja pääsinpä testaamaan Berninani kirjoitustaitoja. Edellisellä kirjoittelin aikanaan silloin tällöin, mutta Berninani oli vielä neitsyt tekstaamisen suhteen.


Ohjekirjaa sain kyllä tavata tovin jos toisenkin, ennen kuin hoksasin, miten saan koneen kirjoittamaan. Ja sitten kun se innostui, ei meinannut lopettaa ollenkaan. Tai sitten en vain osannut komentaa sitä, että yksi kerta Kettujen yötä riittää, se oli niin innoissaan kirjoittamisesta, että alkoi väkisin tehdä sitä heti uudelleen.Ratkaisin ongelman ratkojalla. 

'

Sinisen pinnan tikkausta en saanut millään kuvaan, sen tikkaaminenkin oli välillä haasteellista, kun en tarkkaan nähnyt, missä tikkausta jo oli. Sininen lanka upposi täydellisesti kankaaseen, se oli kyllä tarkoituskin, koska en halunnut lisätä pinnan kirjavuuttaa enää tikkauksella. Ketut saivat epämääräisiä lingurtelevia viivoja naamoihinsa.


Reunakaitaleisiin tikkasin oranssilla langalla lehtikuviota.


Taustakankaana on pieniä kettusia tiukoissa riveissä. Kankaan löysin Hämeen Tekstiilituonnista.

Kanttasin peiton kettujen taustakankaalla, kettujen kankaat olivat loppu tai vähissä,  peiton taustakangas oli mielestäni liian levotonta kanttikankaaksi. Välissä on bambuvanu. Peiton koko on 83x111 cm.

Kettujen yö lähti kirjaimellisesti suoraan käsistäni kohti Walesia pienelle Otsolle.  Otson nimen tikkasin peiton alareunaan rusehtavaan kaitaleeseen, mutta se kohta unohtui kuvaamatta. Ehkä viimeistä kuvaa suurentamalla sen saa näkyviin.

Mitähän sitten ottaisi työn alle?

torstai 9. marraskuuta 2017

Kettumysteerejä

Lokakuu muuttui yllättäen yhdeksi isoksi härdelliksi, enkä ompelurintamalla edistynyt juuri ollenkaan. Onneksi voin nyt esitellä edes jotain (puoli)valmista.


Ketuista en näytä pääsevän ollenkaan eroon. Ex-työkaveri pyysi tekemään tyttärensä pienelle pojalle (ikää nyt vajaa viikko) kettupeiton. Tilkkupinnan sain viimein väännettyä valmiiksi, taustakangas on nyt postin pakettiautomaatissa, eli pääsen tikkaushommiin ihan piakkoin. 

Haksahdin PeeKaan Paulan koutsaamaan mysteeripeittoprojektiin. Juu, ei ole nyt kovin monta peittoprojektia viritteillä. Ihan muutama vain. Kettujen lisäksi yksi odottaa tikkaamista, pariin on kankaat valmiina ja melkein leikattukin. Kyllä siihen kasaan vielä yksi mahtuu. Pitänee vain suurentaa projektipussukoita, että pysyy joka projekti itsenään. Mysteerin on suunnitellut Bonnie K Hunter ja startti löytyy täältä. Peekaan Paulan koutsaukseen pääsee PeeKaan fb-sivujen kautta.  


Kankaiden värit on ilmoitettu ja minun, tai oikeastaan kangasvarastoni näkemys turkooseista, korallinpunaisista ja ruskeista on tässä. Neutraalit puuttuvat vielä. Ruskeitahan minulla ei juuri ole, mutta onneksi EK:n palalaarista löytyi pari täydentämään tummia lilojani, jotka luokittelen tässä ruskeiksi. Peittoon voi käyttää myös silppuja,  ne ovat vielä perkaamatta, joten sieltä löytyy näihin varmasti täydennystä.

Olen tilkku-urani alkuaikoina ommellut Craftsyssä yhden mysteerin Kimberley Einmon ohjaamana, ja se oli tosi hauskaa.Vaikka kuinka yritin arvuutella, miten ommellut blokit, tai oikeastaan blokinosat asettuisivat lopullisessa työssä, valmiin työn kasaaminen oli todella jännittävää. Odotan malttamattomana ensimmäisiä ohjeita Bonnielta!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kultasydän pieni

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,


katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni."


Mäntyharjun kurssilla aloitettu orvokkityö, joka viimein sai tikkauksen ja reunakantin. Koko 59 x 59 cm. Olisin mielelläni jatkanut samalla vaalealla pohjakankaalla  liinaa isommaksi, mutta sitä ei ollut enää yhtään, enkä halunnut sotkea siihen uusia kankaita.
Työ sai nimekseen Kultasydän pieni.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Tilkkuiloa silpuista

Onpas huonosti silitetty...

Olin viikonloppuna Päivölässä Sanna Parankon tilkkusilppukurssilla. Kurssi toteutui pienellä (6) osanottajamäärällä, kiitos Päivölän rehtorin. Melkein autokuormallinen silppuja matkasi Etelä-Karjalasta Pirkanmaalle perjantai-iltapäivän ruuhkassa.

Ohjeita oli taas Sannan tapaan vaikka viikoksi. Perjantai-iltana aloitin sulkablokilla, niitä valmistui kaksi. Seuraavaksi leikkasin pohjakappaleet tohveleihin (kuvia muiden tekemistä löytyy esim. Tilkuista totta -blogista). Tikkasinkin pohjakappaleet aamua varten valmiiksi, ja siihen pisteeseen ne sitten jäivätkin. Aamulla saimme heksagonblokin ohjeet - ja tohvelit unohtuivat tyystin. (Siihen ehkä vaikutti vähän se, että olin hölmöyksissäni valinnut mustan (!!) kankaan tohveleiden sisäpohjiksi, kun en jostain syystä tajunnut, että juuri tuo kangas jää näkyviin ainakin silloin, kun tohvelit ovat kauniisti rinnakkain sängyn vierellä. Minusta pohjat olivat niin tylsät, että tossukat oli aika helppo unohtaa.)


Loppuaika kurssista menikin sitten näiden blokkien kanssa Jos olisin ollut kiltti ja kuuliainen oppilas, olisin Sannan etukäteisohjeen mukaan lajitellut silput värin mukaan ja silittänyt ne jo kotona, olisin varmaan ehtinyt tehdä näitä muutaman enemmän. Mutta kun en millään ehtinyt, niin lajittelu ja siistiminen jäivät Päivölään. Jatkan näitä varmaan vähän kerrallaan sen mukaan, minkä värisiä silppuja kertyy. 

Ihan kaikkia silppuja en saanut tuhottua, kotimatkalla niitä oli edelleen melkein autokuorma. Mutta kivaa oli, ja blogiystäväkin sai kasvot ja uusia tilkkuystävyyksiä syntyi. 
Kiitos mukavasta seurasta, tilkkusilppukaverit!
Ja kaikille muille tervemenoa kursseille,
 siellä virkistyy, dementia ehkäistyy, saa naururyppyjä ja lisää tilkkuiluvuosia!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kettukassi ja kettukassi

Sain entiseltä naapuriltani kassillisen rottinkisia kassinsankoja ja nappeja. Sovimme, että teen hänelle jotain korvaukseksi. Olin niin tyytyväinen aikaisemmin tekemiini mustiin kettukasseihin, että turvauduin vanhaan konstiin.


Edelliset kassit tikkasin mustalla langalla, nyt rohkaistuin oranssiin lankaan. Kauempaa katsottuna pinta näyttää edelleen melko mustalle. Nyt kun katson kuvasta kassia, olisin voinut tikata myös vihreällä ikäänkuin jatkaakseni heinikkoa. Mutta se on nyt oranssi. Ehkä sitten seuraavaan. Kassi on molemmin puoli samanlainen. Leveys yläreunasta mitattuna 42 cm, korkeus 36 cm ja pohjan leveys 11 cm. Päällikankaan ja vuorin välissä on kovikehuopa ja sisuksissa on yksi tasku.
 

Mustan kassin kaveriksi syntyi värikäs kettukassi. Tämä pakkaan mustan kassin sisään pienelle 2-vuotiaalle. Kun nuorimmaisemme, tytär, syntyi kahden pojan jälkeen, tämän naapurimme äiti, jota en edes kunnolla tuntenut, toi vauvalle pienet vaaleanpunaiset potkupöksyt. Tällä kassilla toteutetaan samaa kuviota, entisen naapurini tyttären tytär saa tämän kassin.  


 Kassin toisella puolella ei ole kettua vaan värikkäitä tilkkuja. Kassin sangat tein valmiista tukevasta puuvillanauhasta, jonka ompelin keskikohdistaan kaksinkerroin, on pienen käden helpompi ottaa sangasta kiinni. Kassin leveys yläreunasta 29 cm, korkeus samoin 29 cm ja pohjan leveys 8 cm. 


 Kassin tikkasin oranssilla langalla ja lehtikuvioin. 
Nyt on taas kassikiintiö vähäksi aikaa täysi. Vuorossa tikkaamista ja kokonaan uuden vauvanpeiton aloitus. 
Onnneksi illat pimenevät ja pihatyöt vähenevät,,,