Sivut

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Pupusia Tilkkupäiviä korvaamassa

Iso joukko tilkkuystäviä vietti Tilkkupäiviä Kemissä tänä viikonloppuna. Minä pidin yksityisiä tilkkupäiviä kotona, kun leipätöiden väliin jäävä aika ei antanut myöten matkustaa pohjoiseen. Tilkkupäivien Facebook-päivityksiä lukiessani oli kyllä aika haikea mieli.
Tilkunviilaajakin piti omat varjotilkkupäivänsä, niin minäkin.


Pupusilla mentiin. Toiseksi viimeinen, ruskea väriltään, on näköjään karannut kuvasta pois, viimeinen on vielä neulan alla. Luulin tätä vaikeammaksikin blokiksi, mutta ei se loppujen lopuksi sitten ollutkaan. Mitenköhän seuraava, pöllö?


On nämä kyllä vähän tylyn näköisiä pupuja.:D


Leikkasin kaikkiin pupuihin valkoiset korvapalat, tummat silmät, nenän ja suun sekä harmaat taustapalat putkeen sarjatyönä. Sitten leikkasin aina kahden pupun värilliset osat kerrallaan, ompelin, ja taas kahdet väripalat. Ihan yhtä paljon työtä, vaikka olisin leikannut yksitellen tai sarjana kaikkiin kahdeksaan blokkiin palat, mutta tuntui vähän kevyemmälle näin. En leikkaamisesta niin kauheasti tykkää. 


Kuvasin ilta-auringossa terassilla, kaikki rypyt ja viimeistä silitystä odottavat saumat suorastaan loistavat sivuvalossa. 
Tilkkupäiväläisetkin on jo kai kotona, tai ainakin melkein. Nyt voi lopettaa harmittelun, etten ole Kemissä, kun ei siellä ole enää kovin moni muukaan, paitsi tietysti kemiläiset. Menen ompelemaan sen viimeisen pupusen. Mutta ensin etsin sen karanneen.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Pikkuruinen peitto



Tätä vauvanpeittoa oli niin ihana tehdä, että voisin vaikka ruveta vauvanpeittotehtailijaksi! Vaikka tein joidenkin mielestä (isonkin?) urakan purkaessani vanhoja tähtiä, niin itselleni se ei ollut niin iso juttu, nopeammin se sujui kuin uusien ompelu.


Ensin suunnittelin laittavani tähtien väliin kaitaleet, mutta sitten ne eivät omaa silmääni miellyttäneetkään, ja näin suoraan yhdistäen tähtien väliin jäi kivat neliöt. Tikkasin neliöihin vapaamuotoisesti kukkasia, tähdet jäivät taustaa muhkeammiksi, kun en päästänyt neulaa niiden päälle ollenkaan.



Valkoiseen reunukseen tikkasin simpukankuoria (Clamshell) Lori Kennedyn mallin mukaan. Nyt kun kävin hakemassa linkin tutoriaalisivulle, niin ei tuo nyt ihan samanlainen ole,  Lorin tikkauksessa ommelviivat ovat pareina. Katsoin kyllä, ihan totta, vaihekuvat Lorin sivuilta, mutta tästä näyttää kuitenkin tulleen oma sovellus hänen mallistaan. Lorilla on muuten todella paljon kivoja tikkausmalleja.


Toiselle puolelle löytyi kiva raitakangas ihan omista varastoista. Olen jonkun verkkokangaskaupan poisto/loppuunmyynnistä (?) tilannut sen, ja vaikka kuinka yritän muistella, puodin nimi on painunut unholaan. Harmi, koska siellä oli paljon kivoja kankaita. 


Jättipeiton jälkeen oli ihana tehdä tällaista pientä (83 x 70 cm). Jättipeitto odottaa vielä kerrosten rakentamista, kunhan saan jostain raivattua riittävän ison tilan puuhalle. Nyt tämä laitetaan pakettiin odottamaan vauvaa.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tähdet järjestyksesä

Sain ennen hiihtolomalle lähtöä rustattua tähdet kasaan ja jopa yhdistettyä ne valmiiksi tilkkupinnaksi. Ihan kivutta homma ei luonnistunut, sillä yhdistämisvaiheessa tajusin, että vanhat ja uudet tähdet ovat erikokoisia.


Muistoni vanhojen tähtien synnystä oli väärä. Muistelin tehneeni ne Flying Geese -viivaimella, mutta en ollutkaan, sillä sakarat olikin tehty kahden kolmioin neliöistä. Vanhat tähdet olivat sentin suuntaansa isompia kuin uudet. Eipä tullut mieleen mittailla aikaisemmin. :(

Tuumaustuokion jälkeen purin vanhat tähdet osiin, keskustan tuulimylly, hanhet ja kulmapalat. Pienensin keskipalan samankokoiseksi kuin uusissa tähdissä ja pienellä viilauksella myös hanhet taipuivat uuteen mittaan. Ei kovin kiva homma, mutta kuitenkin nopeampi kuin ommella kokonaan uudet tähdet.


Nyt kun katson valmista tilkkupintaa, niin yhden tähden vaalean keskustan olisin myös voinut vaihtaa, mutta siellä se nyt on. 

Olin eilen jo aloittelemassa tikkausta, mutta muut kerrosten osaset olivat huonosti valmisteltu, eli pesemättä, ja niiden kuivaminen otti aikaa. Mutta nyt laitan tämän Ison neulan alle.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Tähdellistä



Suunnitteluseinälläni on roikkunut jo vuosia sitten tehtyjä tähtiä. Tein ne aikanaan harjoitellessäni Flying Geese -viivaimen käyttöä. Tähtiin liittyy myös hauska  muisto, osan kankaista olen saanut Tilkunviilaajalta tavatessani hänet ensimmäisen kerran Töölön Tilkkupajassa. 


Kun kuulin työkaverini vauvauutisista, päätin laittaa tähdet käyttöön. Kolmesta tähdestä ei kuitenkaan saa kuin korkeintaan Barbien peiton, jokunen on vielä ommeltava lisää. Jostain syystä värit kääntyvät nyt jo keväiseen suuntaan. Näitä on taas vaihteeksi todella kiva tehdä!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pukamakoira



Paper piecingillä tehty mäyräkoira, joka sitten osoittautuikin pukamaiseksi bassetiksi, sai tikkaukset turkkiinsa ja ympärilleen. Valkoisen osan tikkasin pienellä kiemuralla ja turkkiin vetelin vähän kiharoita. 


Varastoistani löytyi tummansinistä puuvillaa, jossa oli pieniä ruskeita kuvioita, juuri oikean väristä reunukseksi, etenkin kun basset pääsi siniselle sohvalle.  Säädin pitkään tikatun osan kokoa, aluksi valkoista oli liikaa, ja sinistä liian vähän.Sitten testasin kaventaa tikattua osioita korkeussuunnassa, mutta silloin tummaa tuli ylä- ja alareunoihin liian raskas kerros. Tämä on nyt kaikkien kokeilultujen versioiden kompromissi. Jos nyt tämän tekisin, leikkaisin suosiolla kuvaosan suorakaiteeksi ja tekisin päällisen 40 x 60 cm tyynyyn.


Basset muutti tänään mäyris-perheeseen. Toivottavasti kotiutuu hyvin ja saa Elpasta hyvän kaverin, eikä Elppa kiusaa sitä tuon pukaman takia.

torstai 9. helmikuuta 2017

Taas pussukoita



Kaverille syntyi tuliaispussukka violeteista kaitaleista. Ompelin tätä illalla, ja työhuoneeni valo on  ilmeisesti vähän kellertävä. Kun katsoin ompelustani, ajattelin, että tuleepa ruma. Väriyhdistelmä näytti kummalliselle, enkä ollut ensinkään tyytyväinen. Aamulla päivänvalossa ihmettelin, mikä pöydälleni oli tullut, niin paljon värit olivat muuttuneet valon värin vaihduttua. 


Tein ennen joulua sinisen tilauspussukan, joka poiki sitten toisen sinisen pussukan tilauksen, joka sitten sai aikaan kolmen sinisen pussukan tilauksen. Ehkä tuo lila Retliini-pussukka syntyi kapinassa siniselle (vaikka se lempivärejäni onkin).


Toivomuksen mukaan Marimekon Vihkiruusukankaalla mentiin, ruusut alkavat nyt olla jo aika vähissä. Keittiön verhoissa niitä olisi, mutta pari ruusua pitää jättää itsellekin. Pussukat olivat menossa samaan sukuun, joten yritin erilaisella kangasasettelulla saada niihin vähän erilaista ilmettä. 


Nyt on vähäksi aikaa pussukkakiintiö taas täysi, työn alla on nyt mäyris-bassetin tikkaus ja tyynynpäälliseksi jalostaminen. Sitten odottaa batiikkipeiton tikkaus - paljon muitakin suunnitelmia on mielessä. 

Kiva, että piipahdit täällä!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Puikoilta

En ihan koko aikaa surruta ompelukonetta, vaan neulomuksiakin valmistuu koko ajan (pitämässä minua hereillä telkkaria katsoessa). Ihan joka sukkaa (niitä neulon eniten) en viitsi tänne postata, mutta kun saavuttaa  jotain ennen kokematonta, ylittää se julkaisukynnyksen. 


Myöhäisheranneenä tartuin Novitan joulukalenterisukkiin muistaakseni vasta itsenäisyyspäivän aikoihin. Neuloin oikeaa ja vasenta rintarinnan. Epäilin viitsimistäni, tulisiko toinen sukka koskaan tehtyä, kun ensimmäinen valmistuisi. Ikinä en ole kokonaan kirjoneuleisia sukkia tehnyt, ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, etten tee tämän jälkeenkään. 


Mutta näistä tuli niin kivat, eikä tekeminenkään loppujen lopuksi hullumpaa ollut, joten ehkä joskus vielä. Mistään lankadominansseista tai muista hienouksista en ollut ennen näitä sukkia kuullutkaan, mutta tuli nämä silti tehtyä. Ehkä seuraaviin sukkiin opiskelen sitten asiaa tarkemmin. 


Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta loppiaiseksi kyllä. Terään jouduin säveltämään vähän lisäkuvioita, että olisivat mahtuneet jalkaani. Nyt katsellen varsikin olisi voinut olla vähän pitempi. Jos vielä vastaaviin repsahdan, niin vartta pitänee myös kasvattaa pitemmäksi. Pitkäsäärisyyden haittoja. Ohje Novitan, lankana Nalle. Sukkakuvat on D-insinöörin ottamia.


Nyt puikoilla on lastenpeitto lastensairaalaan, Marttojen operoima projekti. Tiedän, että kaikki vanhemmat eivät tykkää pastellisävyistä, joten valitsin väriksi tumman turkoosin. Lankana Teeteen Salla. 


Tämä huivi ei ole minun tekemäni, mutta kun tekijän olen tehnyt (tai ainakin jotenkin vaikuttanut siihen), on tämäkin pakko esitellä täällä. Tytär on pitsihuivifriikki ja näitä syntyy kuin tehtaassa. Lankana joku ihana käsinvärjätty merinovilla. Ostin tämän huivin innoittamana itsellenikin huivilangat, mutta valmistuksen ulkoistan sille, joka sen osaa. Minulla tuollaisen tekeminen loppuisi siihen, kun ensimmäinen silmukka karkaisi puikolta.

Tilastoista huomaan, että täällä lappaa välillä väkeä ihan ruuhkaksi asti: ilahtuisin niidenkin kävijöiden kommenteista, jotka eivät koskaan aikaisemmin kommentoineet. Ja sanasen voi jättää nimettömänäkin, jos muuten ujostuttaa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Yksi työvaihe päätöksessä

Mallasin tilkkupeittoa tulevalle paikalleen. Jouduin kiskomaan sitä kuvauspuolelle vähän reilummin kun se vaikutti leveyssuunnassa vähän naftille. Joutuisinko tekemään vielä yhden yhdentoista blokin rivin? Ei huvittanut yhtään. Pitäisi penkoa kankaat takaisin esille, leikata kaitaleita ja miettiä taas, miten se blokki rakennetaankaan. Ajattelin, että eihän sitä kukaan käy tuolta ikkunan vierestä katsomassa, vaikka siellä olisikin vähemmän roikkumisvaraa. Silti harmitti.


Sitten nostellessani työhuoneen sängyltä erinäisiä sinne kertyneitä tavaroita löysin kasan alta  kymmenennen rivin blokit. En siis ollut edes ommellut niitä peittoon! (Siivous silloin tällöin ehkä kannattaisi!) Jälleennäkeminen oli iloinen!


Ei kuin kone käyntiin, blokit yhteen ja rivi kiinni tilkkupintaan.


Nyt on tämä työvaihe valmis!


Kuvauspaikan löytäminen teetti vähän aivotyötä. Kakkosnelonen pyykinkuivaustelineen päälle ja neljällä Spectrumilla peitto lankulle. Korkeus ei riittänyt, mutta onneksi on puhdasta lunta alla. 


Onneksi näillä opuksilla on muutakin käyttöä kuin viedä melkein kokonainen hyllymetri.


Sitten tunnustus: Lienenkö tyhmä vai typerys, jääräpää vai epärealistinen, uhka- vai hullunrohkea, mutta kaikkia hyviä neuvoja vastaan aion (yrittää) tikata pinnan kokonaisena Isolla Pfaffillani. Suurin Isolla tikkaamani pinta on yhden sängyn päiväpeiton kokoinen, ja se sujui ongelmitta. Nyt laitan koneen ja etenkin omat taitoni tiukkaan tarkasteluun, miten urakasta selviän. Perästä kyllä kuuluu.


Nyt laitan tämän työn kuitenkin hetkeksi huilaamaan, otan muutaman pikkutyön väliin, ja niiden jälkeen palaan tämän kimppuun.


P.S. En ole ihan varma, tykkäänkö tästä vai en. Lienekö pitkän prosessin aikana kyllästynyt  jo näihin batiikkisuikaleisiin. No, meillä on makuuhuoneen ovi aika usein kiinni, joten ei se kovasti silmää siellä häiritse. Ja meillä nukutaan silmät kiinni. Se seuraus tämän valmistumisella näyttää olevan, että ainakin tapetti makuuhuoneessa menee vaihtoon.