Sivut

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Puolikas mysteeriä

Kaikenlaisia kapuloita on ollut ompelusten rattaissa, mutta mysteeri on edennyt, välillä kovemmalla vauhdilla, välillä se on lepäillyt useammankin päivän.


Bonnie Hunterin suunnitteleman ja PeeKaan Paulan Suomessa emännöimän On Ringo Lake -mysteerin blokeista on puolet ommeltu kasaan. Nyt vasta tajuan, miten pienistä paloista työ todellakin koostuu. 
Oma haasteensa on ollut kulmittain tekeminen.  Alakulmassa oleva kirjava turkoosi on jo saanut häädön. Mietin jo ommellessani, sopiiko kangas tuohon, kun reunus on muuten aika yksivärinen. Kuvat vahvistivat, että vaihtoon menee. Turkoosit alkavat vain olla aika tarkkaan tuossa peitossa, reunapaloihin jouduin jo nytkin tekemään tilkkutöitä, kun tarpeeksi suurta kangasta ei enää ollut.


Välikaitaleiden suunnan logiikkaa piti myös tutkailla pitempään, ja ratkojaakin tarvittiin aika usein. Sitä en millään ymmärrä, miten vajaan metrin matkalla, silityslaudan päältä ompelukoneen neulan alle, välikaitale saattoi pyörähtää väärin päin, vaikka pitelin siitä kaksin käsin kiinni?


 On myönnettävä, etten ole ihan varma, mitä mieltä olen pinnasta. Välillä tykkään kovasti, välillä se on makuuni liian levoton.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Blokkikakkua ja lahjoja

Mitä minä olen tehnyt kaikki joulun välipäivät loppiaiseen asti?  On Ringo Lake -mysteeriä! Eikä sen tekemiseen loppiaiseen pääty. Sunnittelija Bonnie järjesti oikean yllätyksen ja julkaisi viimeiset vihjeet yhden päivän välien kun ne siihen asti olivat tulleet viikon välein. 

Ai, että ompelisin 50 blokkia päivässä! Ei onnistu ainakaan minulta, eikä se varmaan ollut tarkoituskaan. Tämän vihjeen blokki koottiin aikaisemmin ommelluista pikkublokeista, joten oikeastaan se on ysiblokki. Vaikka kuinka yritin ommella ketjussa ja sarjoina, työssäkäynnin ohella on tämä viikko on näissä mennyt, eikä ole ihan valmista vieläkään..


Sekä Bonnien omassa ja Peekaan facebook-ryhmässä pitemmälle edenneiden kuvia alkoi jo vilahdella kun minä askartelin vielä aikaisempine vihjeiden kanssa. Halusin säilyttää mysteerin mysteerinä mahdollisimman pitkään ja keskeytin kummankin ryhmän seuraamisen. Ihan kokonaan en ole välttynyt kuvilta, mutta olen pikaisesti selannut aina eteenpäin etten näkisi liikaa.
Tästä blokkikakusta puuttuu vielä kuusi kerrosta, sitten pääsen kurkkaamaan seuraavan vihjeen.


Rakas tyttäreni on pitsineuletaitaja, ja sain häneltä ihanan huivin joululahjaksi. Vaikka itse käyttelen puikkoja melkein yhtä ahkerasti kuin ompelukonetta, tällaisiin suorituksiin en yllä. En muistanut kysyä lankamerkkiä, mutta on kevyt eikä kutita yhtään. Lämmittävyys on testattu ja varmistettu vetoisessa luentosalissa perjantaina. Huivin iso koko on etu, siihen voi kietoutua ja se taipuu myöskin kaulaan takin alle, koska on niin kevyt ja ohut. Kyllä äidin taas kelpaa!


tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulusukkia

Joululahjoiksi tikuttelin jälkikasvulle sukkia. Jos se on minusta kiinni, ei pitäisi varpaiden palella tänä talvena.


Pyöräilyn harrastaja sai polkupyöräsukat, tyttöystävänsä Nina Laitisen suunnittelemista joulukalenterisukista parhaat palat. Hauska sattuma oli, että tytär oli neulonut isälleen kirjoneulesukat samoilla väreillä, ja kun ne sukat paljastuivat paketista, niin olin aattoillan tunnelmavalaistuksessa ihan häpsingilläni, että neulomani sukat menivät väärälle ihmiselle, ja että olin kirjoittanut paketin päälle väärän nimen 😅


Koiraharrastaja sai tassusukat, sienitutkija Nina Laitisen Sadepäivän sukat (teräosasta jätin kirjoneuleet pois) , pikkumiehet oravia ja siilejä. 

Vuoden kirjoneulekiintiö tuli täyteen näillä. Vuosihan taitaa kyllä loppua aika pian...

perjantai 22. joulukuuta 2017

maanantai 11. joulukuuta 2017

Mysteerillä mennään

Aika menee sukkelaan mysteerin kanssa. Blokkimäärät ovat huikeita, alaleuka putosi rinnuksille, kun toisen vihjeen hanhimäärä selvisi, 200! Mutta kun on leikkiin ryhdytty, ei muuta kuin kone surisemaan. Hommaa helpotti ja kangasta säästi Flying Geese viivain, mutta oli niissä silti  leikkaamista.  Vähän pitää vielä siistiä. mutta siinä ne nyt on, 200 hanhea. Ikinä ennen tehnyt näin paljon.


Ehdin pakata hanhet jatkokäsittelyä odottamaan, kun seuraava vihje jo tupsahti julki.


Blokkien määrä ei suinkaan vähentynyt, 240, mitä lienevät nimeltään.


Tällä hetkellä viidesosa tehty, eiköhän ne loputkin synny ennen perjantaita, jolloin on seuraava vihje tulossa. PeeKaan Paula lohdutti, että tämän kolmaannen vihjeen jälkeen peitosta on jo 44 % valmiina. Sehän on jo melkein puolet!
Mikähän juttu siinä on, että tämä mysteeri ajoittuu suurelta osaltaan juuri joulun alle?

tiistai 28. marraskuuta 2017

On Ringo Lake

Retkahdin totaalisesti, kun PeeKaan Paula ilmoitti aiemmin syksyllä uudesta mysteeripeitosta. Ihailin Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä edellisen vuoden mysteerejä, ja kun etänä oli mahdollista lähteä mukaan, tällaista yllytyshullua ei kauaa tarvitse houkutella. Mysteerityön ompeleminen perustuu Bonnie Hunterin suunnittelemiin blokkeihin, jotka viimeisissä ohjeissa kootaan sitten peitoksi, kokonaisuus pysyy mysteerinä siihen asti.. Blokkiohjeet löytyvät Bonnien blogista Quiltville.

 

 Kauniista maisemakuvasta (On Ringo Lake) poimitut värit paljastettiin joitakin viikkoja sitten. Omaa väripalettiani esittelin jo aikaisemmin, tässä vielä kertauksena. Vähän on tullut lisää sävyjä ja kuoseja, ja neutraalit tästä kuvasta puuttuvat kokonaan.


Ensimmäiset blokkiohjeet julkaistiin viime perjantaina. Oma kunto vähän jarrutti aloittamista, mutta sitten kun vauhtiin pääsin, on jopa pitänyt vähän jarrutella. Nyt on pieniä ysiblokkeja - ja aika paljon. 


Ohjaimella varustettu tilkkutyöjalka nopeuttaa tarkan saumavaran aikaansaamista. Noloa tunnustaa, mutta unohdan välillä omistavani kyseisen apuvälineen. Ompelen paljon ihan perustilkkutyöjalalla, koska sillä voi tehdä leveämpääkin saumavaraa, mitä tällä ei voi, koska ohjainlevy uppoaa pistolevyn aukkoon. Kangas ei pääse karkaamaan liikaa oikealle.
 Ompelin ensin yhden blokin valmiiksi asti nähdäkseni, miten hyvin mitat pitävät - ja pitivät niin hyvin, eli ei ollut mitään syytä jättää paininjalkaa laatikkoon.


Viimeisin härpäkehankintani, lenpinimeltään Kimmo (Gizmo) pääsi käyttöön. On kyllä todella näppärä vekotin. En hoksannut kellottaa, miten nopeasti katkoin ketjuun ommellut reilu 50 blokkia, mutta nopeasti se kävi. Se oli yksi huiskaus vain. 

Vähän jätin viimeistelyjä huomiselle, ja sitten ei muuta kuin seuraavia ohjeita odottamaan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pikkutöitä

Olosuhteiden pakosta minulle on järjestynyt enemmän aikaa ompeluun kuin monena syksynä. Olosuhteista johtuen en kuitenkaan ole jaksanut paneutua kovin isoihin koitoksiin, ja päätinkin tehdä pari pikkutyötä alta pois ja lyhentää ommeltavien listaa edes vähän.

Työkaveri toivoi työkännykälleen pussukkaa, jossa olisi samanlainen haka taustalla kuin hänen nykyisessä pussukassaan. Samoin toiveissa oli pieni tasku aterialipukkeita varten. Käytin hänellä näytillä yhden aikaisemmin tekemäni lähinnä mallia testatakseni, ja kun se kelpasi, ei muuta kuin leikkuriin kiinni.


Ihan yksinkertaisia puolentoista tuuman kaitaleita, välillä vaakaraitoina. Tällä mallilla on helppo tehdä pienempiäkin pussukoita, koska sivusaumat ommellaan päältä, ei tarvitse tuskailla kääntämisen kanssa.


Taustapuolelle kiinnitin tilaajan toivoman karbiinihaan. Tilaaja toivoi joko sinistä tai punaista pussukkaa, väri ratkesi sillä, että varastoistani löytyi sininen haka.


 Pienen taskun tein läpän alle niin, että taskun aukko on ihan yläreunassa. Taskun suuta ei kuvassa erota, mutta tikkaus tarranauhan ympärillä kertoo taskun paikan ja koon. En ole aikaisemmin taskua tehnyt, ja sen kanssa meinasikin tulla tänkapå!
Minulla on aika selvä kaava, minkä mukaan pussukkaa ommellaan, esim. missä vaiheessa kiinnitetään kumpikin tarranauhan pätkä, ettei niiden tikkaukset näy päällipuolelle. Nyt sitten huomasinkin, että jos ompelen läpän alla olevan tarran koneella, niin samalla ompelenkin taskun umpeen. En ollut halukas purkutöihin, ja niin kiinnitin tarran ensin liimalla ja sitten ompelin sen vielä kahteen kertaan käsin kiinni. Eiköhän se siinä kestä.


Tämä pussukka kerkesi maailmalle ilman kuvausta, sain sitten paluupostissa siitä kuvan. Tein sen ystäväni sähköiselle lukulaitteelle (kun olin ensin yllyttänyt hänet ostamaan sellaisen). Pussukka on tehty kolmioista, joista ompelin hänelle reilu kolme vuotta sitten kassin, Pussukka on yläreunasta auki, lukulaite pysyy makuupussissaan tarrakiinnitteisellä läpällä. Koko on 13 x 18 cm, välissä tukena Eurokankaan kovikehuopa.

Ensin ajattelin, että en viitsi näistä pikkujutuista edes blogata. Mutta bloggasinpa kumminkin. Harmittaa välillä tosi kovaa, kun blogit sammuvat eikä uusia juuri tule. Moni aikaisemmin seuraamani bloggaaja on siirtynyt melkein kokonaan Instagramiin tai muihin somemedioihin. Välillä vaikuttaa sille, että kirjoittamisen asema viestinnässä on katoamassa (toivottavasti ei kokonaan ainakaan minun elinaikanani!), viestitellään kuvilla ja hymiöillä. Paluuta muinaisiin egyptiläisiin hieroglyfeihin? Minä yritän pitää toistaiseksi pintani ja kirjoitan täällä edelleen.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kettujen yö

Kettupeitto tikattu, nimetty ja valmis! Nimekseen se sai Kettujen yö, ja pääsinpä testaamaan Berninani kirjoitustaitoja. Edellisellä kirjoittelin aikanaan silloin tällöin, mutta Berninani oli vielä neitsyt tekstaamisen suhteen.


Ohjekirjaa sain kyllä tavata tovin jos toisenkin, ennen kuin hoksasin, miten saan koneen kirjoittamaan. Ja sitten kun se innostui, ei meinannut lopettaa ollenkaan. Tai sitten en vain osannut komentaa sitä, että yksi kerta Kettujen yötä riittää, se oli niin innoissaan kirjoittamisesta, että alkoi väkisin tehdä sitä heti uudelleen.Ratkaisin ongelman ratkojalla. 

'

Sinisen pinnan tikkausta en saanut millään kuvaan, sen tikkaaminenkin oli välillä haasteellista, kun en tarkkaan nähnyt, missä tikkausta jo oli. Sininen lanka upposi täydellisesti kankaaseen, se oli kyllä tarkoituskin, koska en halunnut lisätä pinnan kirjavuuttaa enää tikkauksella. Ketut saivat epämääräisiä lingurtelevia viivoja naamoihinsa.


Reunakaitaleisiin tikkasin oranssilla langalla lehtikuviota.


Taustakankaana on pieniä kettusia tiukoissa riveissä. Kankaan löysin Hämeen Tekstiilituonnista.

Kanttasin peiton kettujen taustakankaalla, kettujen kankaat olivat loppu tai vähissä,  peiton taustakangas oli mielestäni liian levotonta kanttikankaaksi. Välissä on bambuvanu. Peiton koko on 83x111 cm.

Kettujen yö lähti kirjaimellisesti suoraan käsistäni kohti Walesia pienelle Otsolle.  Otson nimen tikkasin peiton alareunaan rusehtavaan kaitaleeseen, mutta se kohta unohtui kuvaamatta. Ehkä viimeistä kuvaa suurentamalla sen saa näkyviin.

Mitähän sitten ottaisi työn alle?