Sivut

maanantai 7. elokuuta 2017

Vihdoin (melkein) valmista

Batiikkipeiton tikkaus on päättynyt. Työskentelyaikataulu (jota ei oikeastaan edes ollut) venyi ja paukkui säiden ja innostuksen mukaan. Jossain vaiheessa heinäkuuta päätin, että töihin en lähde ennenkuin peitto on tikattu. Ihan kuin se olisi ollut minun päätettävissäni, töihin lähtö nimittäin. Peiton tikkaus sen sijaan oli.


  440 pientä lehdykkää ja saman verran suurempia syntyi jokaisen blokin keskustaan. Tikkaamisessa hyödynsin blokissa olevia saumoja enkä piirrellyt tai merkannut erikseen tikkauslinjoja.


Lehdyköiden väliin tuli pareittain spiraaleja. Siinä 89. blokin kohdalla hoksasin, etä nämähän ovat kuin kärhöjä, terälehdet ja kiemurat. Jokaiseen blokkiin tuli kahdeksan spiraalia, koko peitossa niitä on yhteensä 880.

Kellotin tikkauksen alkupuolella yhden blokin tikkausajan. Se oli kahdeksan minuutin kieppeillä. Tein saman loppupuolella, ehkä puoli minuuttia olin oppinut matkan varrella kirimään. Itsekin huomasin polkevani konetta hiukan reippaammalla vauhdilla työn edetessä,vaikka kovempaakin pääsisi. Se on sitten eri juttu, minkälaista jälkeä hurjastelulla saisi aikaan.


Tikkasin mielestäni blokkeja järjestyksessä. Selkä huusi jo pitkästä istumisesta apua, kun kuvittelin tikkaavani viimeistä kulmaa. Tsekatessani tilannetta löytyi melkein peiton keskeltä kaksi tikkaamatonta blokkia. Vähän venyttelyä, ja ne kaksikin saivat vielä tikkauksen pintaansa. Nyt puuttuu enää kantti reunoista.


Peittoon upposi 209 260 tikkiä, lankaa (Aurifilin Mako 40) meni ainakin kaksi kilometriä, mutta ei kolmea. Koska puolasin eri rullalta kuin ompelin, minulle jäi kaksi vajaata rullaa, ja siksi langankulutus on arvio. 

Se ainakin tuli todistettua, että Pfaffin Powerquilterilla pystyy tikkaamaan helposti myös isoja pintoja.   Peitto on suuri, n. 285 x 260.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Nyt näkyy

Työhuoneeni valaistus on ollut pieni probleema, johon ei oikein aikaisemmilla virityksillä ole löytynyt ratkaisua. Yleisvalaisimena on vanha perintövalaisin, josta luopuminen on mahdottomuus - ja sitten olen kärsinyt etenkin tikkauskoneella heikosta valaistuksesta. Koneen oma valo on riittävä ompelualueelle, mutta jos kaikki muu on hämärän peitossa, niin ompelu on välillä työlästä ja rasittaa silmiä. Valoisaan vuodenaikaan vielä selviän, mutta etenkin synkkinä syysiltoina on pitänyt keksiä kaikenlaisia lisävaloja.


Ihan rautakaupasta löysin vihdoin piiiiitkällä taittovarrella varustetun led-valaisimen, jossa lumeneitakin on riittävästi. Plussana kannen alta löytyy suurennuslasi epätoivon hetkiä varten. Varsi ylettää reilusti yli ompelualueen, ja saan sillä myös tarvittaessa sivuvalon, mikä on joskus tikatessa avuksi. 
Tervetuloa syksy ja pimeät illat, nyt näkyy!
'
(Joku kysyy kuitenkin: valaisin on Airam Loop XL 3D, hinta K-raudassa hitusen vajaa 60 €))