Sivut

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Sillä sileä

 Varoitus, sisältää tuotesijoittelua!


Huomaan olevani silityslaudan päällisten suurkuluttaja. Saan poltettua päälliset ruskeiksi todennäköisesti tavallista (vain vaatteiden) silittäjää sukkelammin. Suunnittelin jo uhraavani jonkin rumaksi muuttuneen tilkkukankaan uudeksi päälliseksi, mutta laiskuus iski. En keksinyt, miten kiristyskujan saisi ommeltua mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman toimivaksi. Valmiissa päällisissä on ohut nailonkantti, jonka sisällä naru kulkeen. Kankaan reunaan ommeltu päärme ei todennäköisesti olisi toiminut. Toinen syy kauppaan menolle oli se liirunlaarun-ohut pehmustevaahtomuovi, joka oli jo kauan sitten alkanut elää omaa elämäänsä kankaan ja laudan välissä. No, niin minäkin olisin alkanut, jos olisin niin tukalassa paikassa. 

Iloinen yllätys oli uudistut ja muhkeammaksi muuttunut Sinituotteen päällispaketti marketin hyllyssä. Hintakin oli kyllä valitettavasti muuttunut muhkeammaksi siihen edelliseen liirunlaarunvaahtomuoviversioon verrattuna, mutta mitä sitä ei silitysmahdollisuuksiensa eteen tekisi. 


Paketista löytyi kankaan lisäksi tukevaa, paksua vanua oleva pehmuste. Muistutti aika paljon patalappuvanuna tunnettua tuotetta. Kiristyshärpäkkeen lisäksi pussissa majaili pikkuhenkseli, jolla nykäisin koko komeuden kireäksi laudan leveimmältä kohdalta. 


Pakko myöntää, hyvä tuli ja kankaan kuosikin on melkein vahingossa tilkkulijalle soveliasta. Ensikokeilulla vanu tuntui pysyvän hyvin kohdillaan eikä ryppyyntynyt päällisen alle.
Mietinpä vaan, että miten kauan nuo valkoiset kohdat on taas valkoisia? Ja kummastusta herättää aina päällistä uusiessani ohje jättää vanha päällinen alle. Laudallani olisi paksuutta aika paljon, jos olisin kaikki päälliset alle jemmannut. Tuskin taittuisi enää kasaan.

Ja tämä on ihan omalla rahalla ostettu, enkä ole tästä tuotesijoittelusta saanut taloudellista hyötyä. Mutta oli tuo vanun mukaantulo niin mukava juttu, että päätin kertoa teillekin. Ja jos tämä olisi se tämän kevään sisustusuudistus, niin aika edulliseksi tuli.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Mysteeristä metsään

Mysteerin laitoin hetkeksi hyllylle tikkaamista odottamaan ja palasin Fancy Forestin pariin. Ison mysteerin pyörittäminen alkoi käydä voimille ja halusin tehdä jotain pientä ja sievää. Eikö siili sovikin sieväksi?


Fancy Forestista minulla on tekemättä siilit, kukkaset ja perhoset, vai oliko ne tulikärpäsiä. Leikkasin kaikkiin kahdeksaan siiliin taustakankaat jo valmiiksi ja kahteen punasävyiseen muut kankaat. Samalla tavalla etenin muistaakseni aikaisemmin tekemieni blokkien kanssa. Eka siili osoittautuikin kimurantimmaksi mitä odotin. Ja ihan omaa tyhmyyttäni. Sekoilin piikkikaitaleiden kanssa. Vaikka luin reseptiä ja mittasin leikattuja kaitaleita, onnistuin parittamaan kolmet piikit (neljästä!) väärin. Jos se kahdeksas siiliblokki menisi sitten kertaompelulla.  '
Runsaasta ratkojan käytöstä huolimatta tätä oli kiva ommella. Mysteeri oli jossain vaiheessa urakointia isoine blokkimäärineen (240 samaa - huoh!).), joten on kiva ajatella, että tarvitsen vain kahdeksan siiliä!

 Nämä odottavat suunnitteluseinällä jo kovasti uusia kavereita!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Etsi neljä virh-, eikun eroavaisuutta

Muistatteko, kun lehdissä oli kaksi melkein samanlaista kuvaa, ja piti etsiä niistä, missä kuvat eroavat toisistaan? Samanlaisen kisan voisin laittaa pystyyn näillä mysteerikuvillani.



Sain eilen kasattua On Ringo Lake -mysteeripeiton valmiiksi. Tai niinhän luulin. Olin jo ehtinyt innokkaana levitellä kuvaa sekä Instaan että facebookiin, kun vasta kuvasta huomasin virheen. Toisen. Kolmannen. Ja tarkemmin katsottuna neljännen. Siis kokonaista neljä palasta oli ommellessa pyörähtänyt 180 astetta aiotusta. Ja ihan pakko oli korjata samantien, vaikka sainkin fb:ssa lohduttavia kommentteja virheiden tarpeellisuudesta. Mutta ehkä niillä tarkoitetaan pikkuvirheitä, ei niin isoja, että ne ihan hyppäävät silmille ja saavat ompelijansa vaikuttamaan vähintään puoli, ellei jopa seitsemän-kahdeksasosaa sokealle. 

Onneksi korjausoperaatio ei ollut kovin monimutkainen. Kolmas ja neljäs meni jo ihan rutiinilla. Nyt olen sitten suurinpiirtein suurennuslasin kanssa tuijottanut tuota pintaa ja etsinyt lisää vinksahtaneita paloja. Jos nyt niitä jonkun silmiin osuu, saa ilmoittaa. Tai ei sittenkään :D

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Puolikas mysteeriä

Kaikenlaisia kapuloita on ollut ompelusten rattaissa, mutta mysteeri on edennyt, välillä kovemmalla vauhdilla, välillä se on lepäillyt useammankin päivän.


Bonnie Hunterin suunnitteleman ja PeeKaan Paulan Suomessa emännöimän On Ringo Lake -mysteerin blokeista on puolet ommeltu kasaan. Nyt vasta tajuan, miten pienistä paloista työ todellakin koostuu. 
Oma haasteensa on ollut kulmittain tekeminen.  Alakulmassa oleva kirjava turkoosi on jo saanut häädön. Mietin jo ommellessani, sopiiko kangas tuohon, kun reunus on muuten aika yksivärinen. Kuvat vahvistivat, että vaihtoon menee. Turkoosit alkavat vain olla aika tarkkaan tuossa peitossa, reunapaloihin jouduin jo nytkin tekemään tilkkutöitä, kun tarpeeksi suurta kangasta ei enää ollut.


Välikaitaleiden suunnan logiikkaa piti myös tutkailla pitempään, ja ratkojaakin tarvittiin aika usein. Sitä en millään ymmärrä, miten vajaan metrin matkalla, silityslaudan päältä ompelukoneen neulan alle, välikaitale saattoi pyörähtää väärin päin, vaikka pitelin siitä kaksin käsin kiinni?


 On myönnettävä, etten ole ihan varma, mitä mieltä olen pinnasta. Välillä tykkään kovasti, välillä se on makuuni liian levoton.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Blokkikakkua ja lahjoja

Mitä minä olen tehnyt kaikki joulun välipäivät loppiaiseen asti?  On Ringo Lake -mysteeriä! Eikä sen tekemiseen loppiaiseen pääty. Sunnittelija Bonnie järjesti oikean yllätyksen ja julkaisi viimeiset vihjeet yhden päivän välien kun ne siihen asti olivat tulleet viikon välein. 

Ai, että ompelisin 50 blokkia päivässä! Ei onnistu ainakaan minulta, eikä se varmaan ollut tarkoituskaan. Tämän vihjeen blokki koottiin aikaisemmin ommelluista pikkublokeista, joten oikeastaan se on ysiblokki. Vaikka kuinka yritin ommella ketjussa ja sarjoina, työssäkäynnin ohella on tämä viikko on näissä mennyt, eikä ole ihan valmista vieläkään..


Sekä Bonnien omassa ja Peekaan facebook-ryhmässä pitemmälle edenneiden kuvia alkoi jo vilahdella kun minä askartelin vielä aikaisempine vihjeiden kanssa. Halusin säilyttää mysteerin mysteerinä mahdollisimman pitkään ja keskeytin kummankin ryhmän seuraamisen. Ihan kokonaan en ole välttynyt kuvilta, mutta olen pikaisesti selannut aina eteenpäin etten näkisi liikaa.
Tästä blokkikakusta puuttuu vielä kuusi kerrosta, sitten pääsen kurkkaamaan seuraavan vihjeen.


Rakas tyttäreni on pitsineuletaitaja, ja sain häneltä ihanan huivin joululahjaksi. Vaikka itse käyttelen puikkoja melkein yhtä ahkerasti kuin ompelukonetta, tällaisiin suorituksiin en yllä. En muistanut kysyä lankamerkkiä, mutta on kevyt eikä kutita yhtään. Lämmittävyys on testattu ja varmistettu vetoisessa luentosalissa perjantaina. Huivin iso koko on etu, siihen voi kietoutua ja se taipuu myöskin kaulaan takin alle, koska on niin kevyt ja ohut. Kyllä äidin taas kelpaa!


tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulusukkia

Joululahjoiksi tikuttelin jälkikasvulle sukkia. Jos se on minusta kiinni, ei pitäisi varpaiden palella tänä talvena.


Pyöräilyn harrastaja sai polkupyöräsukat, tyttöystävänsä Nina Laitisen suunnittelemista joulukalenterisukista parhaat palat. Hauska sattuma oli, että tytär oli neulonut isälleen kirjoneulesukat samoilla väreillä, ja kun ne sukat paljastuivat paketista, niin olin aattoillan tunnelmavalaistuksessa ihan häpsingilläni, että neulomani sukat menivät väärälle ihmiselle, ja että olin kirjoittanut paketin päälle väärän nimen 😅


Koiraharrastaja sai tassusukat, sienitutkija Nina Laitisen Sadepäivän sukat (teräosasta jätin kirjoneuleet pois) , pikkumiehet oravia ja siilejä. 

Vuoden kirjoneulekiintiö tuli täyteen näillä. Vuosihan taitaa kyllä loppua aika pian...

perjantai 22. joulukuuta 2017

maanantai 11. joulukuuta 2017

Mysteerillä mennään

Aika menee sukkelaan mysteerin kanssa. Blokkimäärät ovat huikeita, alaleuka putosi rinnuksille, kun toisen vihjeen hanhimäärä selvisi, 200! Mutta kun on leikkiin ryhdytty, ei muuta kuin kone surisemaan. Hommaa helpotti ja kangasta säästi Flying Geese viivain, mutta oli niissä silti  leikkaamista.  Vähän pitää vielä siistiä. mutta siinä ne nyt on, 200 hanhea. Ikinä ennen tehnyt näin paljon.


Ehdin pakata hanhet jatkokäsittelyä odottamaan, kun seuraava vihje jo tupsahti julki.


Blokkien määrä ei suinkaan vähentynyt, 240, mitä lienevät nimeltään.


Tällä hetkellä viidesosa tehty, eiköhän ne loputkin synny ennen perjantaita, jolloin on seuraava vihje tulossa. PeeKaan Paula lohdutti, että tämän kolmaannen vihjeen jälkeen peitosta on jo 44 % valmiina. Sehän on jo melkein puolet!
Mikähän juttu siinä on, että tämä mysteeri ajoittuu suurelta osaltaan juuri joulun alle?