Sivut

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pikkutöitä

Olosuhteiden pakosta minulle on järjestynyt enemmän aikaa ompeluun kuin monena syksynä. Olosuhteista johtuen en kuitenkaan ole jaksanut paneutua kovin isoihin koitoksiin, ja päätinkin tehdä pari pikkutyötä alta pois ja lyhentää ommeltavien listaa edes vähän.

Työkaveri toivoi työkännykälleen pussukkaa, jossa olisi samanlainen haka taustalla kuin hänen nykyisessä pussukassaan. Samoin toiveissa oli pieni tasku aterialipukkeita varten. Käytin hänellä näytillä yhden aikaisemmin tekemäni lähinnä mallia testatakseni, ja kun se kelpasi, ei muuta kuin leikkuriin kiinni.


Ihan yksinkertaisia puolentoista tuuman kaitaleita, välillä vaakaraitoina. Tällä mallilla on helppo tehdä pienempiäkin pussukoita, koska sivusaumat ommellaan päältä, ei tarvitse tuskailla kääntämisen kanssa.


Taustapuolelle kiinnitin tilaajan toivoman karbiinihaan. Tilaaja toivoi joko sinistä tai punaista pussukkaa, väri ratkesi sillä, että varastoistani löytyi sininen haka.


 Pienen taskun tein läpän alle niin, että taskun aukko on ihan yläreunassa. Taskun suuta ei kuvassa erota, mutta tikkaus tarranauhan ympärillä kertoo taskun paikan ja koon. En ole aikaisemmin taskua tehnyt, ja sen kanssa meinasikin tulla tänkapå!
Minulla on aika selvä kaava, minkä mukaan pussukkaa ommellaan, esim. missä vaiheessa kiinnitetään kumpikin tarranauhan pätkä, ettei niiden tikkaukset näy päällipuolelle. Nyt sitten huomasinkin, että jos ompelen läpän alla olevan tarran koneella, niin samalla ompelenkin taskun umpeen. En ollut halukas purkutöihin, ja niin kiinnitin tarran ensin liimalla ja sitten ompelin sen vielä kahteen kertaan käsin kiinni. Eiköhän se siinä kestä.


Tämä pussukka kerkesi maailmalle ilman kuvausta, sain sitten paluupostissa siitä kuvan. Tein sen ystäväni sähköiselle lukulaitteelle (kun olin ensin yllyttänyt hänet ostamaan sellaisen). Pussukka on tehty kolmioista, joista ompelin hänelle reilu kolme vuotta sitten kassin, Pussukka on yläreunasta auki, lukulaite pysyy makuupussissaan tarrakiinnitteisellä läpällä. Koko on 13 x 18 cm, välissä tukena Eurokankaan kovikehuopa.

Ensin ajattelin, että en viitsi näistä pikkujutuista edes blogata. Mutta bloggasinpa kumminkin. Harmittaa välillä tosi kovaa, kun blogit sammuvat eikä uusia juuri tule. Moni aikaisemmin seuraamani bloggaaja on siirtynyt melkein kokonaan Instagramiin tai muihin somemedioihin. Välillä vaikuttaa sille, että kirjoittamisen asema viestinnässä on katoamassa (toivottavasti ei kokonaan ainakaan minun elinaikanani!), viestitellään kuvilla ja hymiöillä. Paluuta muinaisiin egyptiläisiin hieroglyfeihin? Minä yritän pitää toistaiseksi pintani ja kirjoitan täällä edelleen.

21 kommenttia:

  1. Työkaveri sai kivan kännykkäkotelon, tykkään, ottaisin kyllä minäkin!!

    Blogeja on mielestäni myös mukava lueskella ja niistä kyllä saa jotain uusia kiinnostavia ideoitakin:) Olen huomannut saman ilmiön, monet ovat lopettaneet kirjoittamisen. Instagramiakin on mukava seurata mutta se ei korvaa blogikirjoituksia, lyhyempiäkään:) Me ei ainakaan lopeteta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopeteta! Blogeissa tulee paljon sellaista informaatiota, mikä jää Instassa saamatta, mm. miten tekemisen prosessi on edennyt. Pidetään pintamme :D

      Poista
  2. Tosi mukavaa, että olet päättänyt pitää blogikirjoittelun hengissä.On mielenkiintoista lueskella tarinoita, katsella kuvia. Inspiraatioiden lähteitä sekä antaa ohjeita/tukea omiin ompeluksiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, minustakin blogit ovat vertaistukea kaiken muun hyvän lisäksi. Kiitos, että pistydyit blogissani :D

      Poista
  3. Sininen pussukka on kaunia ja punainen pirteän kaunis. Kiitos, kun bloggaat. Blogit ovat mielenkiintoisempia kuin instagram. Oma blogini on huonossa jamassa, kuten käteni :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vielä yritän, mutta selvästi jonkinlainen bloginotkahdus on yleisellä tasolla tapahtunut. Ilmeisesti me, jotka emme tienaa tällä, olemme jäämässä vähemmistöön.

      Poista
  4. Kauniita säilytyskoteloita. Olen huomannut saman asian eli blogien kirjoittajat vähenevät. Itse aion jatkaa ja pidän muiden blogien lukemisesta, koska niistä välittyy tekemisen tunnelma ja tarinat ruokkivat mielikuvitusta. Toivon jatkoa tarinoillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena, samaa mieltä, tuo tekemisen tunnelma on yksi blogien suola!

      Poista
  5. Onpas kätevät ja kauniit pussukat monenlaiseen käyttöön.

    VastaaPoista
  6. Kauniit pussukat teit! Totta, moni bloggaaja on siirtynyt instaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, Instaan siirryttäessä paljon informaatiota jää saamatta. Älä sinä vain siirry sinne :D

      Poista
  7. Tyylikkäitä ovat molemmat! Juu, se on harmillista kun bloggaus vähenee. Tykkään kun blogeissa on enemmän kuvia ja tekstiä. Minäkin meinaan sitkeästi jatkaa !

    VastaaPoista
  8. Tosi kauniit pussukat olet ommellut.Eikös niin,ei määrä vaan laatu ja sitä näyttää sinun töissä olevan.On ilo käydä blogisi kautta katsomassa mitä olet ommellut milloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En kyllä aio luovuttaa tämän kirjoittamisesta, ainakaan niin kauan kuin joku käy täällä lukemassa ja kommentoimassa. :D

      Poista
  9. Sininen on tietenkin kaikkein ihanin! Kätevä malli. Nyt tuli kamala omantunnon tuska ja on melkein pakko rustata jotain tuonne blogiin. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyydän nöyrästi anteeksi aiheuttamaani tuskaa, mutta se näytti kyllä poikineen ohan hyviä seurauksia :D

      Poista
  10. Kauniita värikkäitä pussukoita! Ei joudu hukkaan! Tunnustan että on harventuneet minunkin postaukseni. Ei vain ole ollut mitään näytettävää. Jotain tehdään koko ajan, mutta tiedäthän sen kun on Tilkkupäivät edessä eikä kaikkea voi näyttää :) No kyllähän mun aika menee siihen isoon tikkaamiseenkin kun yritän saada sen(kin) valmiiksi maaliskuulle. Mutta Instagrammiin en ole edes tiliä avannut. En halua niin hektistä, mieluummin easy living... siis jatketaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!